Paavo itkee keskellä pihaa.
On Paavon mieli täynnä vihaa.
"Nyt saa loppua typerä leikki,
kun hiekkaämpärin otti Heikki!"
On Heikki hiekkalaatikolla,
vaan ei Paavo anna Heikin olla,
tarttuu ämpäriin ja kiskoo.
Heikki Paavoa hiekalla viskoo.
Kuuluu "raks" ja kuuluu "riks",
kun halkeaa ämpäri palasiks!
Nyt ei voi sillä enää leikkiä,
se harmittaa Paavoa ja Heikkiä.
Ei kannattanut tappelu tämä,
on ämpäristä jäänyt vain jämä.
Päättävät he lopettaa melun,
ja jakaa yhdessä joka lelun.

Vauva suloiselta tuoksuu,

unien maahan vaeltaa.

Pienet silmät kiinni painuu,

hymyyn on hyvä nukahtaa.

Kauniita unia

Päällesi vaihda nyt yöpaita

ja pääsi tyynyyn sitten laita.

Silmäsi lapsonen kohta jo sulje,

unien kauniiseen maailmaan kulje.

Kevät

Lumiukko sanoo näkemiin,

pian pihat täyttyy kukkasiin.

Kevät linnut laulamaan saa,

taas lumen alta paljastuu maa.

Pikkuruinen lintunen

laulaa tutun sävelen:

Kevät tullut on.

Syksy

On alkanut hiljainen aika

ja kesä on lähtenyt pois.

On ilmassa syksyinen taika.

Jos linnut tääl vielä vaan ois.

Eläimet kömpivät koloon,

niin pieneen ja lämpöiseen.

Mukava siellä on olo,

lämmin ja pehmoinen.

Lapsien täytyy oottaa

vähän aikaa vaan,

että he pääsevät kohta

mäkeä laskemaan.

Hyvää yötä

Päivä kohta vaihtuu yöksi,

auringon loiste tähtivyöksi.

Leikkejä unimaassa voi jatkaa,

tehdä mielikuvitusmatkaa.

Nukkumatti hiekat heittää,

äiti suudelmiin sinut peittää.

Siiri-hiiri

Asui metsässä pieni hiiri,

sen hiiren nimi oli Siiri.

Musiikki metsän halki kiiri,

Siiri tanssi kuin tuuliviiri.

Tulkaa tanssimaan joka hiiri,

Tehdään iso hiiripiiri!

Missä nenä?

Tiedätkö kertoa minulle sinä,

mistä löytyy sinun nenä?

Mistä löytyy pieni suu?

Mitä korvalle kuuluu?

Missä on silmät suloiset?

Entäpä kädet pehmoiset?

Missä napa lymyilee?

Missä huulet hymyilee?

Kiukku

Mikä rumia sanoja laittaa suuhun?

Minkä voisi lähettää kauas kuuhun?

Mikä pistää hermot kihisemään?

Mikä saa sinut vihaisena sihisemään?

Se on kiukku joka kiusaa lasta.

Heitetään se ulos ikkunasta!

Vauvakulta

Vauvakulta, tyttö pieni.
Pehmeä kuin pesusieni.
Sormet sormeen takertuu.
Hymyssä on vauvan suu.

 

Kuka?

Pienet sormet, pienet varpaat.

Kuka se on? Sen kai arvaat.

Vauva pieni palleroinen,

ihme aivan suurenmoinen.

Rapu

Oli rannalla rapu ylpeä,

rapu tykkäsi hiekassa kylpeä.

Amppari paikalle suristeli,

Ilmojen halki huristeli.

”Katso kun minulla on hieno vene,

ole hyvä ja kyytiin mene!

Tule mukaan seilaamaan rapu,

saisit olla veneemme kapu.”

Vesi hurja rapua kovasti kammotti.

Meri suurena hänen edessään ammotti.

Rapu empi ja mietti että,

eiväthän ravut saa pelätä vettä.

Amppari katseli rapua pitkään.

”Ethän sinä vettä vaan pelkää?”

Rapu huusi: ”en tietenkään!

Minä olen merten hurjapää!"

Niinpä hän rohkeaa esittäen,

kiipesi ampparin veneeseen.

Hän reunoja puristi saksillaan,

salaa oli kovin kauhuissaan.

Kun vene lipui aavaa kohti,

rapu suunsa avata tohti.

”Apua, minua pelottaa!

Käännä vene kohti rantaa!”

Vene palasi maalle kuivalle.

Seilaus tuntui liian huimalle.

”Ei sinun tarvi hävetä rapu,

pelkoon löytyisi ystävän apu.

Mutta en voi auttaa jos en tiedä,

ettet sinä vettä siedä.

Joskus minuakin pelottaa,

mutta ei sen tarvi nolottaa”.